Pieniä huomioita joiden perusteella huomaan jotain pientä paniikin poikasta hiipivän nilkkoja pitkin ylöspäin:

1) Viimeviikolla oli perhevalmennuksessa aiheena lapsen hoito ja tähän asti kun kaikki asiat ja ajatukset on enemmän keskittyneet tähän raskauteen ja ehkä synnytykseen, niin vähän iski paniikkin kun oikeasti älysi että sehän oikeasti tulee meidän perheeseen parin kuukauden kuluttua! Et siitä oikeasti on hirveästi työtä ja mä menetän mun itsenäisyyteni. Pitää luottaa siihen että jotkin raskaushormonit jossain vaiheessa sulattaa mun aivot ja mä oikeasti saan tyydytystä siitä että oon pienen kanssa vaan kotona (tällä hetkellä tuntuu painajaismaiselta ajatukselta, normaalisti tylsistyn jo yhdessä illassa kotona istuessani)

2) Viikonloppuna torilla puolestaan törmäsin tuttuun jolle oli myös lähiaikoina tulossa lapsi. "törmätään sitten vaikka kärryttelylenkeillä". Iski kauhea paniikki, kärryttely ei sovi omaan sanastooni. En näe itseäni kärrylenkeillä. En oikeasti!

3)Näin jo painajaisia siitä että joudun jäämään pois töistä. Töissä on kiire, mutta enemmän pelkään ensimmäistä päivää äitiyslomalla. Ilman ohjelmaa.

Ja vielä jos jatkaa ajatustenvirtaa, niin luinpa tuollaista viikko-viikolta opasta ja sieltä löytyi pahasti vikaan menevä lause: "... 99 prosenttia miehistä on sitämieltä, että mikään ei ole niin viehättävää kuin oma, raskaana oleva kumppani." Luin edellisen, naurahdin ja taisin todeta miehelleni että taidat kuulua siihen jäljelle jäävään yhteen prosenttiin ja sain vastaukseksi hämmentynyttä mutinaa. Ymmärrettävää. En todellakaan ole mahani kanssa mikään eroottinen näky tai sitten pitää olla minun mielestäni jollain tavalla kieroutunut... Taitaa kirjailijakin olla tuota lausetta muotoillessaan vetänyt aika reippaasti lisäprosentteja hatustaan jotta lukijasta tuntisi paremmalta. Tai pahemmalta. Kumman sukupuolen kantaa tuossa nyt sitten pohditaankaan.