Liian aikaisin iloitseminen. Niinpä. Tai jos ei edes uskalla iloita ja silti joutuu pettymään.
Verenvuoto vähenee. Kokeilin eilen aamulla soittaa kotoa lapsettomuusneuvolaan ja usean yrityksen jälkeen päädyn vaihteeseen josssa sanotaan että kyseinen puhelinaika ei ole tänään käytössä. Kysyn voisinko keskustella jonkin hoitajan kanssa ja suositellaan että soitan suoraan ajanvaraukseen. Itken puhelun jälkeen koska en oikein tiedä mitä tehdä. Netistä löytyy samalle päivälle puhelinaika neuvolaan. Soitan töistä kesken päivän neuvolaan. Se on kamalaa koska toimimme avokonttorissa eikä vapaata huonetta oikein ole missään. Saan vihdoin neuvotteluhuoneen itselleni ja saan puhelun hoidettua. Vaikka kerronkin heti ikävästä epäilyksestä niin neuvolan nainen iloisesti kertoo että raskauslaskuri on juuri samassa päivässä kun edellinenkin soittaja on saanut edelliset kuukautiset samaan aikaan. Tämäpä kivaa. Ei sitä minulle olisi tarvinnut kertoa. Tuntuu todella pahalta. Neuvolan hoitaja epäili vahvasti keskenmenoa. Suositteli raskaustestin tekemistä ihan kotona (tai sairaalaankin olisin saanut mennä jos haluan. Epäili että vaalea raskaustesti tähän asti saattoi olla merkki tuulimunaraskaudesta (niinkuin jokunen teistäkin kommentoi) tai sitten jotain muutakin.  Suositteli että jos näyttää plussaa vielä niin sitten voisin ensi viikolla soitella uudestaan ja ehkä varataan kontrolliultraan aikaa. Mut sanoi että jos mä jaksan eikä mitään hirveitä kipuja niin sitten voi olla ihan töissä. Tarvittaessa olisi kyllä antanut sairaslomaakin. Kyseli kyllä miten jaksan sekä fyysisesti että henkisesti. Ymmärsi että tää on aika ikävä tilanne. Kysyin miten kauan raskaus voi näkyä virheellisesti testissä, hoitaja sanoi että voi näkyä jonkunkin aikaa. Siksi en ole halunnut tehdä testiä että pelkään että se näyttää plussaa vaikka en enää olisikaan raskaana. Toisaalta haluan pitää kiinni siitä häviävän pienestä luulosta että olisin vielä raskaana.

Lisäksi kun epäilen hoitajalle vähän että tää olis jo toinen keskenmeno , koska nyt löydän paljon enemmän yhtenevyyksiä kesäiseen tilanteeseen, niin hoitaja sanoo että kolmen keskenmenon jälkeen otetaan jo alle vuoden yrityksen jälkeen hoitoihin. Sanoin että ollaan jo jonossa ja odotamme ensi vuodelle annettua päivämäärää jolloin pääsemme tutkimuksiin. Olin niin toivonut että olisin voinut perua ajan. 

Teen illalla raskaustestin. Negatiivinen. Vaaleaa viivaa jota aikaisemmin epäilin viivaksi joka aina näkyy vähän ei ole ollenkaan. Ei edes kuviteltuna. Testiviiva huutaa kirkkaana, sen vieressä on tyhjääkin tyhjempi tila. Se oli sitten sillä pelillä selvä. Hyvää loppuviikkoa vaan kaikille.
Töissä on aika raskasta. Tiedän näyttäväni itkeneeltä. Joku kysyykin olenko itkenyt. Valitan nenän tukkoisuutta. Onneksi töissä remontoidaan ja muutkin toteavat että silmiä kiristää kun on koko ajan pölyä ilmassa.

Vasta kun sain keskenmenon uskoin että olin raskaana. Ironista. Vähän olin toki sitä ajatellut mutta en ollut uskaltanut oikeasti uskoa. Olin kyllä lukenut Novitan uusinta neulekuvastoa ja kerrankin katsonut lastenvaatteita. Olin pohtinut sitä miten kiva olisikaan kertoa tädille että hän saa alkaa tehdä lastenvaatteita.