Pakko tunnustaa. Olen yrittänyt lasta mieheni kanssa jo jonkin aikaa. Häistä asti. Ajattelin alunperin että alan pitää odotuksesta ironista päiväkirjaa jossa teen tiukkoja analyyseja omista kummallisista mielihaluista ja näsäviisaita huomioita muista enemmän hössöttävistä naisista. Mutta kun olin ajatellut että aloitan tämän blogin kirjoittamisen siitä hetkestä kun tiedän olevani raskaana. Kirjoittaminen on aina jotenkin ollut verissä. Mutta sitten se ei ollutkaan ihan sekunnin projekti.  On meinaan kulunut jo useampia kuukausia. Ei se ollutkaan niin että lapsenvihaaja pääsee analysoimaan odotustaan tähän blogipäiväkirjaan heti kun niin päättää...

Ja joitain ajatuksia olen koko ajan kirjoitellut pöytälaatikkoon.Niitä näsäviisaita huomioita joita olen toivonut saavani tuoda julkisuuteen sitten kun olen raskaana. Mutta en ole. Noh, sinänsä ei onneksi ole koskaan ollut sitä suurta tikittävää biologista kelloa pään vieressä. Kyllä tämä itsenäinenkin elämä on ihan kivaa. Ajattelin kuitenkin nyt alkaa siirtää omia ajatuksiani tänne blogiin.