Viikon verran olen potenut jatkuvaa ikävää kuvotusoloa. Aamulla kun heräsin ihmettelin hetken aikaa oloani ja yllätyin kun huomasin että oloni on parempi kuin kertaakaan viikkoon. Huono olo oli tiessään ja minulla oli oikeasti hyvä olo. Jännittävä ja miellyttävä uusi tunne. Onnellisuus ei kuitenkaan kestänyt kuin hetken ajan sillä se vaihtui hyvin nopeasti pelkoon. Pelkoon siitä että mikäli huonovointisuus liittyi raskauteen eikä mihinkään vatsapöpöön tai muuhun tautiin niin miksi se nyt loppui? Lähes samalla hetkellä kun huomasin voivani hyvin toivoin että kuvotusolo palaisi mikäli kyseessä oli raskauteen liittyvä olo.

 

Nyt yritän epätoivoisesti löytää vielä merkkejä huonovointisuudesta tai toisaalta uskoa että oikeasti olen ollut useamman päivän kipeä. Ilmeisesti nyt on liikkeellä jotain vatsatautia ja parikin tuttuani on ollut sen kourissa kotona. Ehkä tämä oikeasti oli sitä ja nyt se vain on mennyt ohi. Joohan, joohan, joohan!?!?!

 

Töissä kanssani keskusteltiin tänään korkeammasta positiosta. Että ottaisin suuremman vastuun yrityksessä. Ajatus herätti ristiriitaisia tunteita.

 

Ja sitten se todellinen valitusosio:

 

Soitin eilen alueeni neuvolaan ja kysyin että mitä pitäisi tehdä kun lapsettomuushoidot ovat kulman takana ja näyttäisin olevani raskaana. Sieltä sanottiin että voin hyvin soittaa sairaalaan, mutta että kyllä minun sinne kannattaa tässä kyseisessä tilanteessa mennä niin saan ainakin sikiön tarkan iän sekä varmistuksen siitä että sikiö (tai alkio tai mikä se ikinä onkaan) myös elää. Ok, tästä reipastuneena otin puhelimen kauniiseen käteeni ja soitin sairaalaan, koska en nyt kokenut että voisin vain lähteä kävelemään sinne tämän tiedon kanssa että olen raskaana. Tuntuisi tyhmältä astua huoneeseen ja kuulla lääkärin toivottavan tervetulleiksi lapsettomuushoitoihin ja siihen sitten vastaisinkin että "mutta kun minä ilmeisesti olen raskaana". Tämä neuvolan nainen kuitenkin sentään ymmärsi kun sanoin että ovulaatio ei ole ihan siellä missä sen pitäisi ja totesi että varataan nyt sitten kuitenkin aika neuvolaan ja mitä itse arvelen raskauden iäksi. Eli ensimmäinen neuvolakäynti on nyt varattu ensi kuun alkupuolelle.

 

Mutta sairaalaan soittaessa: No enpä saanut ketään puhelimella kiinni. Tuntui siltä että puhelin taitaa soida kyseisessä laitoksessa koko sen päivittäisen kaksituntisen täysin tauotta, sillä eilen en saanut puhelua ollenkaan läpi. Kuulin joko varattu äänen tyyttäystä tai vaihtoehtoisesti muutamia kertoja ”valitsemaanne numeroon ei saada yhteyttä”. Liekö sen tarkoittavan sitä että soittajia oli sitten yli vaihteen kapasiteetin. Muutaman kerran jo epäilin puhelinnumeroakin ja piti tarkistaa se, mutta kyllä se näköjään oikein oli.

 

 

Tänään pääsin läpi ja puhelimeen vastasi hengästynyt nainen. Kun kerroin tilanteestani hän totesi heti ensimmäiseksi että ei tässä sitten muuta kuin peruutetaan aika. Totesin siihen että minulle oli sanottu että minut voitaisiin ottaa vastaan ja tehdä ultra, mutta vastauksena sain kuulla että kyseistä aikaa ei TODELLAKAAN käytetä tällaiseen jos kerran olen raskaana. Mainitsin hänelle että tämä raskaus ei ole ensimmäinen, että aikaisemmat ovat menneet kesken että en koe että tämä raskaus olisi mitenkään varma, mutta tämä meni ilmeisesti täysin kuuroille korville. Kysyin vielä että entä jos kaikki ei mene hyvin tämän raskauden kanssa, niin miten minun pitäisi menetellä, että onko meidän mahdollista päästä nopeammin hoitoon kuin tämän puolen vuoden odotuksen kanssa. Kommentti oli että kyllä siihen sitten tarvitaan ihan sama lääkärin lähete eli alusta vaan uudestaan. Oi ei! OI EIIII! Tuntuu kamalalta. Pelottaa. Pelottaa enemmän kuin juuri mikään muu on koskaan pelottanut. Tuntuu että olen roikkumassa tyhjän päällä hyvin ohuen nuoran varassa. Tähänkin asti oli vähän vastaava olo, mutta siihen asti tuon nuoran alapuolella oli sentään putousta pehmentävä patja. Nyt tuntuu että joku otti patjan pois ja sen alta paljastui tyhjä, ammottava aukko.

 

Nyt kiroilen mielessäni että miksi en mennyt vapaaehtoisesti jo viime viikolla varhaisultraan. Nyt pohdin että mennäkkö ultraan, mutta tuntuu siltä että se on ihan turhaa. Että jos kaverilla ei ole kaikki kunnossa niin en kuitenkaan pääse TYKSiin hoitoon. Ja koskas nyt sitten pääsen ultraan? Neuvolakin tuli varattua, mutta sekin on vasta kahden viikon päästä ja ilmeisesti sielläkään ei tehdä mitään itse raskauden suhteen vaan vain lähinnä jutellaan. Ja nyt tosiaankin tuntuu että jos menen yksityiselle ultraan niin miksi en mennyt jo aikaisemmin. Oi ei, oi ei, oi ei.