Talonrakentaminen on kummitellut taka-alalla ajatuksissa. Tonttimaata voisi olla tiedossa, maan taloudellinen tilanne takaisi kerrankin vapaana olevia rakennusmiehiä ja talopakettien hinnatkin ovat tippuneet pitkästä aikaa. Mutta entä jos ajatus kahdesta aikuisesta 150 neliön omakotitalossa ilman lapsia pelottaa niin että niskakarvat nousevat pystyyn. Ensimmäiset talopakettiesitteet tuli haettua kun ajatus lapsista oli mielessä. Suurin syy siihen että talopakettien selaaminen jäi vähemmälle lienee se että omassa työpaikassani aloitettiin yhteistoimintaneuvottelut ja tulevaisuus näytti erittäin epävarmalta. Vielä kun oma toimipisteeni päätettiin lopettaa ja kaikki irtisanottiin laitoimme mieheni kanssa suosiolla esitteet yhteen pinoon odottamaan selvyyttä tulevaisuudesta. Nopeiden käänteiden jälkeen työelämä näyttää jopa paremmalta kuin ennen YT:itä, mutta silti talosuunnitelmista ei ole keskusteltu miehen kanssa sanaakaan. Tutut ovat jonkin verran kyselleet että nyt kun työkuviotkin selvisivät niin lähdettekö rakentamaan. Niihin on sitten itse jonkin verran vältellen kai vastannut että katsotaan nyt.

Muutamakin kaveri on todennut että nythän meillä olisi täydellinen aika rakentaa kun ei ole lapsia. Jaa. Mutta onko mielekästä rakentaa jos niitä lapsia ei alakaan kuulumaan? Lähtökohtaisesti ei ollut ajatusta rakentaa mitään hirveän suurta huvilaa vaan sellainen tarpeeseen sopivan kokoinen koti. Viisi-kuusi huonetta ja ne tavalliset siihen päälle. Eli päämakuuhuone, olohuone, työhuone ja pari huonetta lapsille. Lisäksi oli keskusteltu että kannattaa jo suunnitelmissa tehdä talosta helposti laajettava jos tarvetta lisätilalle syntyy. Nyt ajatus siitä että joutuisi kahdestaan muuttamaan siihen määrään huoneita karmii. Etenkin pelkää sitä ajatusta että jos nyt aloittaa useamman kuukauden taloprojektin eikä sitten tosiaankaan muuton lähetessä niitä lapsia ala kuulua niin onko siihen taloon muuttamisessa mitään mieltä?