Miksi kaikkien mielestä on naurettava ajatus että olisin palaamassa nopeasti lapsen jälkeen töihin? Miksi kaikki nauravat ja sanovat että "niinhän sä luulet, mutta kun lapsi tulee niin et voi olla hetkeäkään erossa siitä". Miksi oletuksena on, että kun saa lapsen voi automaattisesti jäädä yhteiskunnan tuen varassa kotiin viettämään erilaista aikaa? Entä jo uskoo ettei se riitä? Entä jos on olo että voin antaa enemmän itsestäni ja että voin myös itse antaa lapselle enemmän jos en ole pelkästään kotona hänen kanssaan kahden. Mielestäni lapsen isällä on täysin sama oikeus olla lapsen kanssa kahdestaan kotona ja voin hyvin mennä jo puolen vuoden jälkeen töihin ja jättää täysin huoletta lapsen isälleen.

Minulla on myös ajatuksena heti alusta asti totuttaa lapseni useisiin hoitajiin ja erilaisiin tilanteisiin. En halua että lapsi on riippuvainen vain minusta tai että minä olen niin sidottu johonkin etten pysty liikkumaan vapaasti.