Lause mitä olen alkanut kuulla yllättävänkin paljon nykyään on että ”onneksi teillä ei ole lapsia”. Tämä lause on tullut ystävien ja tuttavien huulilta muun muassa seuraavissa tilanteissa. ”Ai, suunnittelette talon rakentamista. Onneksi teillä ei ole lapsia.” ”Ai, meinasit jäädä työttömäksi, onneksi teillä ei ole lapsia”. ”Ai, miehesi on paljon poissa kotoa, onneksi teillä ei ole lapsia”. Olenkohan kuullut vastaavia lauseita myös ennen lapsen yrittämistä, mutta silloin lause ei vain ole mitenkään kolahtanut? Miten usein joku onnittelee tässä maailmasta toista siitä onnesta että hänellä ei ole jälkikasvua? Tuosta suunnattoman riemuisesta onnesta olla lapseton. Sarkasmia. Toisaalta olen syvästi sitä mieltä että lapset vaikeuttavat kummasti elämää  ja vahvasti sitä mieltä että ihmiset jotka ovat päättäneet olla tekemättä ainuttakaan lasta tähän maailmaan ovat tehneet arvostettavan päätöksen. Eli sinänsä olen ainakin ennen ymmärtänyt täysin tämäntyylisiä lauseita. Ja ollut itse myös samaa mieltä. Toivottavasti en itse ole laukonut samaa lausetta koskaan väärässä kohdassa. Tai onko oikeaa kohtaa? Edes ihmiselle joka ei koskaan ole ajatellut hankkia lapsia. Eikö se ole vähän sama kuin sanoisi kenelle tahansa että onneksi sinulla ei ole omaa jumbo jettiä – se kun tuottaa niin paljon huoltotöitä.  Tai että onneksi sinulla ei ole koiraa kotona odottamassa sinua kotiin töistä joka päivä kello 16. Niinpä. Onneksi? Entä jos en ole koskaan edes kuvitellut haluavani omistaa koiraa. Tai vielä vähemmän sitä jumbojettiä.

Samanaikaisesti yritän käydä kriisiä täydellisen autonomian menettämisestä lapsiperheen arkeen vs. lapseton elämä. Aika erilaiset elämät ja kumpikin vaihtoehto pelottaa. Eikä ole se toivottavin vaihtoehto.

Painoakin on päässyt tulemaan ylimääräiset viitisen kiloa. Jotenkin pohdin vuosi sitten vuodenvaihteessa että voin ottaa syömisen vähän rennommin kun painoa alkaa kuitenkin tulemaan raskauden myötä. No, painoa on nyt tosiaankin alkanut kertyä ihan ilman sitä raskauttakin. Toivoin että muutamia kiloja voin lisätä herkuttelulla kevään aikana ja menettää ne sitten kätevästi imetysaikana. Sitä äiti ainakin on kehunut nopean laihtumisen ajaksi. Mutta jälleen kerran olin liian optimistinen ja pieleen meni tämäkin asia. Nyt olen saanut nämä lisäkilot muuten vain seurakseni, nyt toivoisin menettäväni ne ja toisaalta en uskalla laihduttaa. Raskaana ollessa ei saisi kai laihduttaa. Ja siihen minä nyt myös luotan ajatukseni ja käyn hakemassa pakkasesta jälleen uuden jäätelön…