Nyt se sitten tapahtui. Se että kuukautisia ei kuulunutkaan. Tähän asti orjallisella tarkkuudella saapuneet päivät joita odottelin kovin, mutta mitään ei sitten tapahtunutkaa. Tähän asti olen aina ajatellut että pitää tehdä raskaustesti, mutta nyt ihmettelen että miksi. Kyllähän minä nyt raskaana olen koska kuukautisia ei edelleenkään kuulu. Aikaisemmin kun pystyin merkitsemään tulevat kerrat kalenteriin noin puolen tunnin tarkkuudella ja nyt ollaan jo neljä päivää ohi alkupäivämäärän. Jos siis nyt jotain alkaakin tapahtua niin sehän on sitten keskenmeno. Eikä mitään muuta. Mihin niitä raskaustestejä tarvitaan? Toisaalta itselläkin on sellainen olo että pitääkö sellainen käydä ostamassa. Kun kaikki aina testaavat ovatko raskaana. Toisaalta on olo että kyllähän mä oman ruumiini tiedän. Enpä taida sitä testilä käydä ostamassa. Sen verran piti kysyä googlelta asiasta että jos kuukauden päästä alkaa soittelemaan neuvolaan niin jos siihen mennessä ei kuukautisia ole kuulunut niin kyllä sitä jo muutenkin sietää käydä lääkärissä...

Kamala sanoa näin, mutta ei se ollut mikään riemuinen huomio. Katsoa kalenteria ja odottaa kuukautisia joita ei sitten kuulunutkaan. Tai totta kai siinä oli iloa mukana, tätähän tässä on yritetty. Mutta toisaalta miksi tähän asiaan ei voi itse vaikuttaa. Minulle ja elämääni olisi NIIN hyvin sopinut se että olisin juuri tällä hetkellä jo jäämässä äitiyslomalle. Ja minulle ja elämääni olisi sopinut että juuri tässä kyseisessä hetkessä raskaus olisi antanut odottaa itseään muutaman kuukauden. Mutta ei kun ei. Onko tässä jotain elämän ironiaa että ihminen joka on tottunut hyvinkin tarkasti suunnittelemaan elämäänsä joutuu nyt heti raskauden ensi metreillä ottamaan ihmisenä suuren askeleen taaksepäin ja nöyrtymään sen edessä että on asioita joihin ei voi itse ihan täysin vaikuttaa? Mutta kyrsii se kuitenkin. Vanhemmaksi kasvamisen kai pitäisi olla juuri sitä että oppii huomioimaan myös muita ja ottamaan sen pienen huomioon joka ei itse vielä osaa ja pysty omia puoliaan pitämään, mutta helpompihan se olisi olla tyytyväinen ja pitää toisen puolia jos omassa elämässä kaikki olisi täydellisesti. Kateus se tässäkin kohdassa nostaa päätään. Eräs ystäväni vaihtoi työpailkkaa, tuli raskaaksi ja pohti itsekin vähän ajoituksen ajankohtaa. Kuitenkin yrityksen YT:t loppuivat hänen äitiyslomansa ensimmäisenä päivänä eli ajoitus oli täydellinen suoja tuolta koko Suomea jyräävältä taantumalta. Mahtaakohan tässä omallakin kohdalla olla jotain hyvää ajoitusta tulossa jonka onnen näkee vasta jälkeenpäin? Toisaalta onni kävi jo tässä että en jäänyt äitiyslomalle kun omassa urakehityksessä kävi upeasti viimeisten kuukausien aikana.