Koko kirjoittaminen lähti alun perin aivan eri ajatuksesta. Olin ajatellut kirjoittaa odottamisajasta ja sen tunteista.  Miten (entinen?) lapsenvihaaja muuttuu pehmeämmäksi (vielä suurempi kysymysmerkki) odotuksen aikana. Työnimi Lapsenvihaajan odotuspäiväkirja pyöri päässäni. Nyt kun odotuksen odotusta on takana jo tämän verran, niin pohdin että pitäisikö laittaa sulut sanan ”odotus” ympärille. Lisää huonoa omaatuntoa tuottaa tämän se että nyt pohdin että haluaisin toisaalta kirjoittaa koko kirjan tästä aiheesta.  Yrittämisen kipeydestä ja vaikeudesta. Mutta oikeasti en kyllä halua mielelläni kokea sitä todellisuudessa, ennemmin siirtyisin pian kirjoittamaan siitä itse odottamisesta. Laittamaan paperille tunteita odotuksesta en tästä tuskasta.