Uusivuosi oli ja meni. Olimme naisporukalla saunassa ja saunan jälkeen kerroin yhdelle kaverille keskenmenosta. Sellaiselle joka myös jo tiesi raskausyrityksistämme. Oli pakko koska juuri ennen saunaan menoa hän halusi tarkistaa kädessäni olevan erikoissiiderin että onko se alkoholitonta vai holillista. Teki mieli lyödä häntä pullolla päähän. Miten ihmeessä ihmiset jotka tietävät että olemme yrittäneet jo lasta ihan riittävän pitkään edelleen jaksavat joka ikinen kerta kun näemme kysyä raskaudesta. Ei, hedelmällisyyteni ei selkeästikään ole mysteerisesti noussut sitten viime kerrasta. Ei, valitettavasti en ole edelleenkään raskaana. Ja kyllä, varmasti kerromme mikäli tilanne muuttuu. SITTEN KUN MEISTÄ TUNTUU SILTÄ ETTÄ HALUAMME KERTOA.

Omassa kaveripiirissä on ollut henkilöitä jotka eivät koskaan ole kieltäytyneet yhdestä siideristä ja kun nämä naiset sitten grillijuhlissa pyytävätkin mehua on aika odotettavaa että kyseessä on raskausepäily. Kertaakaan en ole kuitenkaan näiltä henkilöitä sitä suoraan kysynyt, en ole kiusoitellut suureen ääneen koko porukalle että ”jaahas, sitä ollaan raskaana”. Kertokoon sitten kun haluaa. Ja toivon myös muilta tätä hienovaraisuutta. Vähitellen omankin kaveriporukankin kyllä pitäisi jopa tietää että tämä on vähän arka asia.  Ne kerrat kun olen epäillyt tai jopa ollut raskaana, niin olen kuitenkin juonut sen puolikkaan viinilasin illan aikana ja olen istunut sopivasti mieheni kanssa lähekkäin jolloin olemme voineet vaihtaa laseja ja on ehkä jopa näyttänyt siltä että juon. Tämä esitys johtuu juuri siitä että en halua tai jaksa kuunnella spekulaatioita ja toisaalta en halua kertoa muille olevani kolmannella viikolla raskaana. Jollekulle se näköjään sopii. Niille jotka tulevat helposti raskaaksi ja joiden raskaudet kestävät. Mutta ei kiitos. Minä itse en halua kertoa. Mutta edes tämä esitys ei aina tehoa. On myös niitä jotka ehkä vitsinä toteavat että taidan olla raskaana kun en ota snapsia. Tai saatan olla raskaana kun en ota toista kuohuviinilasillista. Miten paljon helpompi olisikaan olla kokonaan juomatta jos ei tarvitsisi selitellä omaa tilaansa. Tai jos voisin olla tilassa että en edes yritä olla raskaana ja silti olla juomatta. Nyt välillä aina koen pakkoa juoda ja todistaa etten ole raskaana jotta ympärilläni ei koko ajan hälistäisi asiasta. Että kun aloittaa juhlat sillä että näyttävästi juo ensimmäisenä snapsilasin pohjaan saakka, ei muiden ainakaan tarvitse vaivata päätään pohdinnalla. Ja tähän asti ei juuri muuta ole tarvinnutkaan tehdä kuin olla reteä ja juoda. Juoda sen verran jotta saa epäilijöiden ajatukset hiljaisiksi.
 
Toisaalta olen huomannut että helpotta inahduksen verran kun olen nyt kertonut muutamille keskenmenoista. Ehkä kuvittelen ja toivon että nämä henkilöt joille olen asiasta kertonut lopettavat nyt raskausuutisien kyselyn. Toivon myös, että he kertoisivat ehkä asiasta vielä jollekulle lähipiirissä, joka myös ymmärtäisi olla sen verran tahdikas, ettei kysele raskauksista tai arvuuttele juomiseni perusteella isolle porukalle juomattomuuteni syitä.

Lapsettomuus ja oma tilanteeni erottaa minut muusta porukasta. Se tekee näkymättömiä raja-aitoja ihmisten välille. Joskus nämä aidat ovat jopa lähes käsin kosketeltavia. Uutena vuotena huomasin pari kertaa istuvani yksin muualla kuin muut kaverien vaimot. Heillä näytti olevan kivaa keskenään ja hyvä keskustelu meneillään. En halunnut siirtyä heidän seuraansa koska en kokenut että kuulun juuri sillä hetkellä siihen porukkaan. Kaksi oli siellä lapsiensa kanssa, ja kaksi raskaana. Ehkä näen piruja siellä missä niitä ei ole, mutta minusta näiden raskaana olevien ympärillä ja välillä leijui jonkinlainen ymmärryksen usva. Oikein koin onnellisuuden auran heidän ympärilläni. Oma musta pilveni ei tässä tapauksessa sopinut samaan huoneen nurkkaan :(