Oma äitini on saanut minut silloin 70/80 luvun taitteessa suurinpiirtein 30-vuotiaana ja olen aina lapsena kuvitellut hänet hirveän vanhaksi äidiksi. Toki hän olikin sitä silloin 80-luvulla kun kavereiden äidit olivat parikymppisiä ja täyttivät kolmeakymmentä vasta kun me lapset olimme jo jonkin kokoisia, mutta nykypäivän synnyttäjiin verrattuna hän on ihan normi-ikäinen.

Ehkä koska olin koko lapsuuteni kokenut että äitini ei ihan täysin ole kiinni siinä mikä on nuorilla kuuminta hottia, olin itse olin aina kuvitellut että olen hankkinut omat lapseni siihen mennessä kun täytän 30. Että pysyisin itse silloin ehkä vähän paremmin kiinni siinä mitä teinin äidin milloinkin pitääkään tietää lapsestaan ja sen maailmasta. Vaikka en muistaakseni ole koskaan kovasti kokenut kriisejä tai muutenkaan pohtinut omaa ikääni, niin muistan kokeneeni pienen kriisinpoikasen juuri sinä päivänä kun ymmärsin että enää en ehdi saada ainuttakaan lasta ennenkuin täytän 30. Jotenkin ajattelin siihen asti että se tulisi olemaan vain yksi päivä muiden joukossa (tietysti kunnon bileiden kera), mutta kun oikeasti jouduin katsomaan peiliin ja ymmärtämään sen että edes yksi lapsi on siihen mennessä mahdoton tehtävä, niin se tuntui inahduksen isommalta virstanpylväältä. Että se on päivä jota olen lapsesta asti pitänyt jotenkin "vanhan" tai ainakin nyt todellisen aikuisen ikänä tulisi ohitettua ilman lasta/lapsia. Ja tosiaankin se ajatus että en halunnut olla yhtä vanha äiti lapsilleni kuin oma äitini oli jyskytti voimakkaasti ajatuksissani (mitäs mä sanoin - jos jotain toivoo niin se ainakaan ei tule toteutumaan). Että olisin lähempänä lasteni ikää ja ymmärtäisin heidän maailmaansa. Niinpä. Nykyään toki naureskelen ajatukselle että 30 vuotias olisi vanha. Kyllähän minä uskon edelleen tietäväni aika paljon siitä missä maailmassa nuoret tänä päivänä elävät. Tai mistä minä sen tiedän olisiko iällä tämän asian kanssa oikeastaan mitään tekemistä, toisaalta kun kuuntelee työtovereiden keskustelevan teini-ikäisten lastensa jutuista niin välillä ne kuulostavat kyllä niin eri maailmasta olevilta mutta ehkä enemmän on kyse siitä että itsellä ei ole etenkään sen ikäisiä lapsia että pitäisi tietää ketä kuuluu kuunnella (Ilmeisesti Hevisaurukset ja Robin ovat kuuminta hottia). Mutta enää en kyllä ajattele edes että 40-vuotias olisi mitenkään vanha. Elämänsä parhassa iässä tuntuvat 40 vuotiaat kaverit olevan - etenkin kun heidän lapsensa tuntuvat jo olevan usein sen ikäisiä että niitä pystyy jo jättämään muitta mutkitta muiden huomaan tai jopa keskenään kotiin.

Mutta pienen kirpaisun tosiaankin tunsin sielussani siitä että en ole niitä lapsia saanut aikaiseksi tuohon virstanpylvääseen mennessä.