Olen kutsumassa 30-vuotisjuhliini ihmisiä eikä juhlatilaan mahdu kuin rajattu määrä ihmisiä ja paikkoja on rajoitetusti. Aluksi olin kallistumassa siihen että jos kerrankin kutsuisin myös lapset mukaan. Että kaverini voisivat ottaa kerrankin mukaansa myös lapsensa minun järjestämiin juhliin. Mutta sitten aloin laskea sitä että jos kaveripariskunta jolla on kaksi lasta tulee kokonaisuudessaan mukaan se tarkoittaa sitä että joudun jättämään jonkun kaverini pois reissusta. Ja tässä kohtaa, anteeksi vaan lapset, jäätte kakkosiksi.

Törmäsin aihetta liippaavaan keskusteluun netissä. Äidit hyökkäsivät melko reippaasti lapsettomia juhlakutsuja vastaan. Itse ratkaisin asian ilmoittamalla että kutsu on avec, eikö siitä lähtökohtaisesti ole luettavissa että tule ja tuo kumppanisikin. Mutta keskustelupalstoilla luin todella sydänjuuriaan myöten loukkaantuneita kommentteja lapsettomista juhlista enkä oikein päässyt niiden sisältöön kiinni. Muutama perusteli kantaansa sillä että heillä ei asu läheisiä lähellä. Mutta MLL kuitenkin taitaa toimia lähes joka pitäjässä ja sieltähän saa oikein koulutettua lapsenvahtivoimaa. Itse muistan lapsuudestani sen että pidin suunnattomasti erilaisista lapsenvahdeista joita minulla oli. Yksinhuoltajan lapsena tuolloin vielä oli mahdollista saada kaupungilta tuettua lapsenhoitoapua ja minä ainakin nautin suuresti erilaisista tädeistä jotka minua kävivät katsomassa esimerkiksi minun ollessani tarhasta sairaana kotona. Vahva lapsi sietää kyllä uusia ihmisiä ympärillään. Ja eikö olisi oikeasti ihan hyvä että vaikka sieltä MLL:stä joku tulisi tutuksi jota voisi käyttää silloin tällöin lapsenhoitoapuna. Kauhein neuvo minusta oli joltakulta seuraava:

"Minä varmaan tuossa tilanteessa ottaisin kylmästi lapset mukaan ja laittaisin niille käsinkirjaillut paidat päälle. Paidoissa olisi suurin kirjaimin teksti: ISONA MINUSTAKIN TULEE AIKUINEN, JOKA EI SIEDÄ LAPSIA!
Ehkä vielä ehdottaisin kylmän rauhallisesti kummeille, että kun meillä ei ollut lastenhoitajaa, niin te varmasti voitte hoitaa näitä sen ajan, kun me syömme ja juomme rauhassa."

Kamalaa. Nyt pohdin monikohan kavereistani ajatteli noin minusta ja miehestäni meidän häissämme. Mutta me halusimme tunnelmaltaan gaalaillallisen tyyppiset häät jossa istutaan pöydissä ja katsotaan ohjelmaa. Ei lapsia tarvitse ottaa minun mielestäni kaikkialle. Ei se tosiaankaan tarkoita sitä että joku ei siedä lapsia. Se tarkoittaa sitä että joko jollakulla on juhlissaan rajattu tila tai joku ei halua että osa ihmisistä istuu leikkinurkassa huvittamassa perheen pienimpiä silloin kun on juhlan pääkohta. Tai että kirkossa kesken papin "tahdotko..." kysymyksen kirkossa raikuu jonkun pienen raivonpuuska. (ainakin itseltä on muutaman kerran jäänyt juurikin tuo kyseinen lause kuulematta jonkun Erkka-Ilonan itkun takaa...)

Jotenkin kuvittelen että olen tätä mieltä vielä senkin jälkeen jos joskus saan lapsia. Katsotaan miten mielipide pysyy tai kehittyy.