27.09.
Töissä vessassa käydessä tulee verta. Vähän mutta selvää verta. Olin sekunnin ajan paniikissa, googlaan asiaa työpisteelläni joka ei ole mitenkään suojaisassa paikassa. Pieni verenvuoto ei ilmeisesti ole maailman pahin asia. Katsotaan miten tilanne kehittyy. Tungen itseni väkisin läpi työpäivän ja samalla sekunnilla kun mieheni poimii minut autoon alkaa itku. Vasta silloin ymmärrän miten huolissani olen ollut koko iltapäivän. Työ ei saanut kaikkein suurinta keskittymistä minulta. Miehelläni oli iltamenoja ja jouduin olemaan koko illan yksin. Istuin TV:n vieressä tekemättä mitään. Verenvuoto on aika pientä, vietän edelleen myös hetkiä Googlessa.

28.09
Verenvuoto ei ole loppunut. Erittäin vähäistä, mutta tänäänkin täysin selkeää. oi ei. Pientä ongelmaa keskittyä mihinkään. kävimme mieheni kanssa töiden jälkeen kaupungilla ja sen jälkeen hänen kaverinsa luona auttamassa pienessä remontissa. Vielä ihan iloinen olo. Netistä löysin että pieni verenvuoto ei välttämättä tarkoita kauhean huonoa ja on melko tavallsita.

29.9
Niagara. Verta ja paljon. Ei näytä kovin hyvältä. Vietämme iltaa tuttavien kanssa ja olen kuitenkin pääasiassa juomatta. Juon  punaviinilasillisen jos se lisäisi verenkiertoa kohdussa. Onkohan tästä mitään apua?

01.10.
Yö oli aivan kamala. Jatkuvia vatsakramppeja, aina vain verta ja tuskaisa olo. Jos tämän jälkeen sisälläni vielä jotain elää niin ihmettelen. Netistä löydän aiheesta ties mitä juttuja. Se, onko keskustelu positiivista vai ei riippuu siitä käykö odottavien vai keskenmenon saaneiden puolella keskustelupalstoilla. Rinnat aristavat edelleen.