Miten jollakulla menee raskauden kanssa ajoitus niin täydellisesti? Ärsyttävää. Niin olenko jo aikaisemmin maininnut että tuollainen ärsyttää? Big time. Olen oman yrityskauteni aikana osunut pariin keskustelun jossa minullekin on mainittu  koska on sopiva ajankohta vuodesta olla raskaana. Näissä keskusteluissa ei  ole tiedetty omasta tilanteestani. Toisaalta on huvittanut, toisaalta on ollut raivostuttavaa kuunnella näitä. Toki itsellänikin olisi ehkä ollut täydellinen ajoitus jos olisin heti tullut raskaaksi. Työpaikallani alkoivat YT neuvottelut meinaan suurinpiirtein siinä neljännen yrityskuukauden kohdalla. Mutta ei. Suomen taloudellinen tilanne on ollut melko surkea ja itsekin pohdin että tämä olisi aika hyvä aika olla kotona, kasvattaa lisää veronmaksajia ja palata takaisin töihin kun alkaa näyttää valoisammalta. Mutta ei. Pari kaveriani oli/ on ensimmäisen lapsen kanssa äitiyslomalla, olisi ollut mukava viettää äitiysloma samaan aikaan ja saada vertaistukea. Mutta ei. Sitten jos nämä samat ihmiset alkavat jäädä toista kertaa äitiyslomalle oman yritykseni aikana alkaa vähitellen jo iskeä ahdistus.

Edelleen pohdin sitä että miten paljon hallaa teen itselleni sillä että kirjoitan tuntojani ylös. Voinko oikeasti vaikuttaa kirjoittamillani asioilla siihen mitä tapahtuu? Miten suuri vaikutus mielellä on? Toisaalta ei kai se siitä voi olla kiinni. Olen joka ikinen kuukausi ollut toiveikkaan innostunut kun sopiva kohta kuukaudesta on käsillä. Kun ovulaatioon on viikko, alan jo elätellä taas ajatusta että "josko nyt". Ja olen onnellinen siitä että yritys on taas mahdollinen. Vaikka kerran kuukaudessa onkin ihan hirveän harvoin, niin sentään se jaksottuu jännästi kierron mukana. Pari päivää jännitystä kun odottelee että alkavatko kuukautiset vaiko eikö. Pettymyspäivä ja koska oma kiertoni ei koskaan ihan selkeästi ala, niin samalla kuitenkin pari päivää pohdintaa että josko sittenkin. Raskaustestin tekeminen. Tähän asti pettymyksiä, myös ihmeellisen haalean viivan tuijottamista. Sen jälkeen viikon verran onkin puuhaa, mutta sen jälkeen voi taas ottaa almanakan käteen ja alkaa suunnittelemaan loppukiertoa. Päivien laskemista. Lähes jokapäiväinen rituaali vaikka aika tarkkaan tiedänkin missä kohtaa kiertoa mennään. Olen ainakin kuvitellut että oma ovulaationi on aika selkeästi tunnistettavissa, mutta aina välillä teen silti ovulaatiotestejä. Nidenkin tekemisessä menee muutamia päiviä ja on niidenkin tikkujen värinvaihtelussa jotain katsottavaa. Ja onpahan edes jotain tikkuja joihin olen saanut aikaiseksi aidon kirkkaanliilan viivan. Sitten yritystä sopivina päivinä. Mielikuvaharjoituksia siitä miten kohtuni on houkutteleva makuuhuone johon toivon hedelmöitetyn munasoluni jäävän lepäämään ja epätoivoisia yrityksiä tuntea pieni vihlaisu mahassa kun jotain kiinnittyy seinämään. Tässä välissä ehkä hieman tiiviimmässä tahdissa rukouksia yläkerran isälle että olisi suosiollinen tämän lapsen kohdalla ja auttaisi hänen polkunsa alkuun. Oma ovulaationi on valitettavasti ollut niin lähellä kuukautisten alkamista että siinä kymmenessä päivässä ei ole juuri edes odottamista. Mutta tähän väliin tosiaankin vähän enemmän odotuksen tuntua. Odotusta, kalenterin laskemista ja pohtimista että josko nyt, josko nyt.