Olen pyörinyt juuri tänään usean tunnin erilaisilla äitien keskustelupalstoilla netissä. Sieltä paisti niin suuresti läpi se miten lapsilleen omistautuneita ihmisiä siellä keskustelupalstoilla pyörii. Aluksi minun teki mieleni kommentoida joihinkin keskusteluihin omia mielipiteitäni. Sanoa että HALOO!, ymmärrän täysin tuon toisen osapuolen kannan. Toisaalta aloin pohtia että sanomalla oman mielipiteeni palstoilla jäisin taatusti muiden jalkojen alle ja mielipiteeni jyrättäisiin. Sympatisoin perheitä joiden elämästä kerrottiin ja mitä palstalla pyörivät äidit säälivät. Sympatisoin perheitä joissa lapset jätettiin joskus isovanhemmille ja aikuiset lähtivät itse kahdestaan lomalle. Onko se niin kamalaa? (minilomalle, en tarkoita näitä perheitä joista juuri on ollut lehdissä että lapset pidetään tarhassa joka päivä ympäri vuoden ja vanhemmat kysyvät tarhan hoitajilla että koska heillä on oikeus lomaan jos lapsia ei pidä loma-aikana tarhassa. Nämä itsekkäät aikuiset ovat mielestäni hirveitä). Omia esikuviani vanhempina ovat kaverini jotka viettävät omaa elämää, välillä niin että lapset ovat tiiviisti toiminnassa mukana, mutta jotka eivät selkeästikään koe omaa minuuttaan vanhemmuuden kautta rakentuneena vaan pystyvät olemaan vielä täysin itsenäisiä ihmisiä.