Yksi asia alkoi korveta nyt heti alkuunsa. Ja kamalinta on ajatella että rahastahan tässäkin on kyse. Kuluvan vuoden verotusta ei ehditä hyväksyä ennen äitiyslomalle jäämistäni ja kohta vahvistuva viime vuoden verotus ei ollut tulojen puolesta suurta riemuvoittoa. Nyt siis korpeaa äitiyspäivärahan määräytyminen ja työpaikan vaihto. Juuri menin vaihtamaan työpaikkaa ja vanhasta maksettiin palkka ulos, uudessa ei lomaa ole kertynyt. Tarkoitus oli pitää kesällä palkatonta vapaata, mutta käytännössähän se tarkoittaa sitä että vähennän jokaisella palkattomalla vapaapäivällä omaa äitiyspäivärahaa. Tuntuu käsittämättömältä että asiaa pitää pohtia tällä samalla sekunnilla kun on saanut tietää olevansa raskaana, mutta pakkohan se on järkevästi tämä laskea. Kela sai juuri postia asiasta, koitanpa selvittää haluanko pitää lomaa vai onko tässä sitten tulossa toinen kesä peräkkäin ilman kunnon lomaa.

Mutta mitä nyt pitäisi tuntea? Itse en ainakaan tunne mitään kovin erikoista tunnetta. Lähinnä käytännön asiat
ovat alkaneet pohdituttaa. Kuvittelin jo tähän asti ajatelleeni paljon sitä miten paljon pieni ihminen tulee vaikuttamaan omaan elämääni ja muuttamaan sen kulkua, mutta nyt oikeasti olen alkanut ymmärtää miten valtava muutos oikeasti on edessä. Käytännön ihmisenä tietysti pohdin juuri toimeentuloa ja omaa uraa. Ärsyttää ajatus että isyyslomalla ei ole niin minkään maailman vaikutusta kenenkään uraan. Ei mitään vaikutusta siihen miten töissä menee. Eikä palkattomilla vapaillakaan taida olla juuri vaikutusta mihinkään kuukauden tuloihin. Siinähän sitä voi pohtia että "no, jäi nyt satanen pari saamatta, mutta se nyt kannatti maksaa siitä ilosta että sai pitää kunnon kesäloman". Itse saa pohtia että juuri se kesän loma mitä oikeasti kaipaisi saattaa tarkoittaa muutaman sadan euron pienempää "tilipussia" äitiysloman joka kuukaudella. Miksi näinkin iloinen (?) asia kuin raskaus pitää heti ensi metreiltä joutua byrokratian rattaisiin?