Hetkittäin kuvittelen päässeeni jo pahimpien pelkojen ohi, mutta sitten ne taas iskevät kulman takaa yllättäen ja pyytämättä. Olimme keskustassa pyörimässä viikonloppuna ja törmäsimme tuttava- ja sukulaisporukkaan ja huomasin päätyneeni seisoskelemaan keskelle mieheni suvun hyvinkin perheystävällisiä kokoontumisajoja. Totesin siis seisovani mieheni perheen ja heidän perhetuttaviensa keskellä jossa ei ollut juuri muita kuin raskaana olevia pariskuntia. Itse tilanne jo itsessään ahdisti kiitettävästi. Onnellisia pyöreämahaisia naisia joka puolella mihin silmä vain sattui osumaan. 

Olin jo valmiiksi vähän hämmentynyt ja ahdistunut tässä raskautettujen naisten luvatussa tiimipisteessä kunnes anoppini kaivoi kassistaan yksi kerrallaan pienen nyytin. En tiedä mitä lahjapakkaus sisälsi mutta oletettavasti jotain vauvatavaraa. Kun kassista olisi selkeästikin löytynyt vielä yksi pakkaus minulle, pudistin vain päätäni ja taisin näyttää paniikin partaalla olevalta sillä anoppini hyvin miellyttävästi onneksi ymmärsi tilanteen ja totesi että ”ai ei” ja laittoi paketin takaisin laukkuunsa. Sain pienen surkeuskohtauksen ja pidättelin siinä kesäpäivästä nauttivien ihmisten ympäröimänä itkua kun se vain kiivaasti yritti tunkea jostain sielun sopukoista pintaan. En ole tähän asti edes ajatellut minkään vauvatavaran hankkimista ja olen kokenut sellaisen aivan liian varhaiseksi vielä tässä vaiheessa. Ja selkeästi reaktiostani päätellen pelkään myös edelleen että hankkimalla jotain kotiin voin aiheuttaa itse asialle huonoa karmaa. En osaa yhtään ajatella että kotiin pitäisi hankkia jotain jollekin uudelle ihmiselle. Eihän täällä ole edes tilaa kenenkään muun tavaroille! Sitä pitäisi ensin raivata, ja jotta sitä voisi raivata, pitäisi minulla olla varma tunne että joku oikeasti tulee tänne asumaan ja tarvitsee tilaa. Tai ehkä sitä voisi itselleen uskotella että muuten vain kannattaisi käydä kaappeja läpi ja raivata niistä täysin turhaa tavaraa pois (jota löytyy varmasti kaappitolkulla). Mutta omat ajatukseni eivät selkeästikään vielä usko uuteen tulokkaaseen. Ne eivät usko että tämä onni voi kestä tai että kaikki voisi mennä onnellisesti loppuun asti. Miksi muuten olisin niin paniikissa jonkin pienen vauvanvaatteen takia?