Olen aina halunnut olla yksilö ja oma itseni. En ole koskaan teininäkään suuresti kapinoinut ja erottunut massasta, mutta olen silloinkin ollut vähän oman tieni kulkija. En omaksunut mitään suoranaista nuoriskokulttuuria omakseni ja vaikka kulkenut punkkarina kotikaupunkini kaduilla. Käytin kuitenkin äitini 70-luvun vaatteita yläasteella silloin kun se vielä ei ollut muotia. Ei kukaan muu pukeutunut leveälahkeisiin housuihin tuolloin. Mutta huomaan että en edelleenkään halua asettua muottiin makaamaan ja hankkia kaikkia niitä elementtejä joita kunnon suomalainen keskivertoperhe 1,8 lapsensa kanssa keskimäärin taitaa omistaa. En halua elää postikorttimaisessa perheidyllissä kultaisennoutajan ja farmariauton kanssa.

Älkää ymmärtäkö väärin. En tarkoita että halveksisin muita jotka kokevat tuon unelmanaan. Tai että ollenkaan pitäisin keskivertoidylliä mitenkään huonona vaihtoehtona. En vain halua itselleni farmariautoa. En vain halua elää elämää joka omassa mielessäni muodostuu keskivertoperheestä. Huomaan ihailevani erilaisia vanhempia. Pidän perheistä jotka ovat jollain tavalla oman tiensä kulkijoita. Toisaalta arvostan suuresti kaveriperheitä joilla on kesämökki jossa he viettävät kesän neljän viikon kesälomasta kolme ja jonne voi huoletta suunnata tiensä tietäen että siellä he perheensä kanssa odottavat mieluusti vierailijoita. Arvostan myös kavereita joille voi mennä lyhyelläkin varoitusajalla keskellä viikkoa kylään tietäen että siellä ollaan kotona normaalina arki-iltana. Oma kalenterini kun tuppaa olemaan ennemmin sen tyylinen että sieltä saa sopivaa kyläiltaa etsiä muutaman viikon säteellä. Jostain kumman syystä olen huomannut että juuri tuo farmariauto nostaa niskavillani pystyyn. Muistan vastaavan ajatuksenjuoksun jo useita vuosia sitten, kun harkitsimme auton vaihtoa, ja mieheni ehdotti jo silloin farmaria ja itse pohdin päässäni että ei se edes ole kosinut minua, miksi se nyt farmariautoa haluaisi. Yhdistin jo silloin farmarin tiiviisti perheautoksi. Ei farmariauton omistava ihminen voi olla uskottava bisnesnainen tai aktiivinen muussa kuin perhe-elämässä. Ymmärrän itsekin oman farmariautovastaisuuteni järjettömyyden. Saa nähdä montako vuotta menee ennen kuin pyörrän ajatukseni tästä aiheesta. Mutta pakkohan niitä muitakin autoja on olla mihin lastenvaunut saa mahtumaa mukaan.