Miten ikävä onkaan kävellä kaverin kanssa kadulla kun kaveri muistelee raskausaikaansa ja kertoo miten kovin alkuraskausaikana väsyttää. Teki niin kovin mieli sanoa että nii’in, tiedän tunteen että olisi voinut mennä suoraan töistä tullessa nukkumaan ja herätä vasta aamulla ja silti olla väsynyt. Mutta ei sitä halua sanoa lauseita jotka tuottavat vain lisäkysymyksiä.
 
Vaikeaa on suhtautua myös siihen kun töissä työkaveri sattui huutamaan avokonttorissa vähän pidemmältä matkalta pohtien erään tuttunsa vauvauutisia että ”sulle ei sitten vielä ole tullut sellaista tunnetta että olisit halunnut lapsia”. No niinpä. Ole siinä sitten rentona ja normaalina ja jatka töitäsi.
 
Ajatukseni ovat olleet nyt parin kuukauden ajan kohtalaisen yksioikoisia. 24/7 ajatukset ovat olleet vain ja ainoastaan raskauksissa ja omassa raskaudettomuudessa ja haasteissa. Se alkaa vähitellen oikeasti olemaan jo aika rankkaa omalle ajatusmaailmallekin kun välillä haluaisi näistä ajatuksista lomaa, mutta se ei tunnu onnistuvan. Oli sitten töissä, elokuvissa, aamupalalla, kokouksessa, menossa nukkumaan tai herätessä keskellä yötä, niin ajatukset pyörivät vain yhden asian ympärillä. Luo tässä sitten jotain stressivapaata aikaa.