Istuin illallispöydässä appivanhempien luona. Mieheni oli jossain talon toisessa päässä asentamassa tietokonetta tms. Appiukko kaatoi viiniä kaikille ja mieheni veljen vaimon kohdalla he kieltäytyivät ja sanoivat että ”laulun sanoin: ”jos nainen ei juo hän on varmaankin raskaana” ja niinpä, vaikka tilanne on hyvin alussa niin hän ei juo”. Tässä vaiheessa tunsin miten joku antoi palleaani potkun ottamalla vauhtia viereisestä huoneesta. Poistuin huoneesta kyyneleet silmissä ja vessassa itkin vuolaasti.

Eikä tässä vielä kaikki.

Jälkiruoan kohdalla tilanne toistui. Mieheni isä ei ollut ihan älynnyt tilannetta ja sai sen vasta jälkiruoan kohdalla aivoihinsa. Tällöin hän totesi  että "on se hienoa kun joku pystyy sisällään tuottamaan toisen ihmisen". Minää lähdin toisen kerran itkien pois.. Että tämäkin vielä tähän päälle.... Ja tällä kertaa mieheni oli lisäämässä saunaan puita. Miksi se on aina pois tilanteesta kun häntä eniten kaipaisin. Mieheni kertoi raskausuutisesta kertoneelle veljelleen meidän tilanteestamme ja hän oli ymmärtänyt. Tai mitä muuta olisi tehnyt. Jos on kokenut keskenmenon viikon sisällä ei halua kuulla että joku toinen on onnellisesti raskaana. Hämäävää oli se että kuulin että nainen oli neljännellä tai viidennellä viikolla raskaana. Siis hyvä jos raskaana. Ihmettelen suuresti miten joku uskaltaa kertoa. Selitys kertomiselle oli se että he totesivat että on niin vaikea selitellä juomattomuutta. Ei se mielestäni olisi ollut niin vaikeaa. Itsekin olen jo useamman kerran ollut juomatta. Hekin olivat autolla liikkeellä. MITEN SE MUKA OLISI OLLUT NIIN VAIKEAA!?! Mutta kyllä mä ehkä vähän ymmärrän tuota halua kertoa. Se ehkä itseäni juuri eniten sattutti että viikkoa aikaisemmin olin vähän pohtinut että jos olisin pidemmällä niin voisi olla kiva kertoa ihmisille. Ja kun mieheni veli kertoi asiasta niin oli olo että sain hirveän iskun palleaan ja ääni huusi päässä että tää on niin epäreilua, että mun piti saada sanoa toi. Että ihan puhdasta suurta kateutta siinä myös oli. Ja olo epäreiluudesta myös siinä mielessä että ihan varmaan heidän raskautensa tulisi jatkumaan onnellisesti loppuun asti.

Mennyt luottamus vähän raskauksiin ja ihmettelen kun kaikki uskaltaa kertoa tosi aikaisin. Jos mä toivottavasti vielä tulen raskaaksi ja se vaikka kestäisikin niin mulla on olo että en halua kertoa kenellekään ennekuin olen synnyttämässä...