Olen jo monta vuotta yrittänyt sillointällöin ehdottaa miehelleni lapsia. Harmittelen suuresti sitä että en ole tiukemmin ollut lastensaannin kannalla ja vaatinut aikaisempaa yrittämistä. Silloinhan meillä voisi olla jo lapsi. Tai voisin olla raskaana. Tai ainakin ehkä tieto että mikä on vialla. Tai hoidot olisi jo aloitettu. Tai jotain. Jos jos jos.  Ymmärsin joskus että mieheni halusi suuren perheen. Se myös suututtaa että miksi hän ei ole ymmärtänyt biologiaa sen vertaa että olisi oikeasti halunnut myös hankkia joskus jo aikaisemmin sitä ensimmäistä lasta. Saamaton mies! Koska oma pääni huutaa niin suureen ääneen epäoikeudenmukaisuutta ja omaa syytäni, niin haluan löytää syitä myös muista. Ja jos joku ei ympärillä koko ajan keskustelisi vauvoista/ saisi vauvoja / tulisi raskaaksi, niin olisi paljon helpompi  myös hiljentää omat ajatukset.

Lisää syitä olla murtunut kun kuulee lähipiiristä raskausuutisia. Jokainen lähisuvun raskausuutinen takoo päähäni kovemmin tiedon että vika on minussa. Että kyllä mieheni suku pystyy tuottamaan terveitä lapsia muiden naisten kanssa. Oma sukuni on hyvin vähälapsinen ja nyt alkaa pohdituttaa että onko se sittenkin osoitus ongelmista eikä valittu asia.

Suuri pääni sisäinen ongelma on se että en edellenkään huomaa mitenkään erityisesti pitäväni lapsista. En jaksa kuunnella huutavia lapsia. En jaksa lapsia jotka saavat riehua kotona/kylässä/missä tahansa. En kestä ällöttäviä eritteitä joita ne erittävät vaan oma mahani heittää vähintään yhtä suurta kuperkeikkaa aina kun suloinen Armi-Viljami oksentaa lattialle. En kestä vanhempia jotka psykologisoivat ja kehuvat vieressä oman lapsensa harjoittelevan hienosti oman tahdon ilmaisua kun Tyyne-Kalervo vetää itku-potkuraivareita pää punaisena kirkuen.

Miten Sinkkuelämän Charlotte voi ilmoittaa noin tyynesti olevansa lapsettomuudesta kärsivä (reproductively challenged)? Tuo nainen joka saa ruudullisesta kankaasta monta osaa kestävän kriisin ja etsii kaikkiin ongelmiinsa ratkaisun. Onko jopa kirjoittajillakin ongelmia löytää ratkaisua lapsettomuuteen? Miten se on mahdollista? Heillähän pitäisi olla kaikki valta maailmassa eikä rajoituksia mihinkään suuntaan. Hehän rakentavat mielikuvitusmaailmaa! Oikeasti! Jos ihmiset joilla ei pitäisi olla mitään rajoituksia mihinkään suuntaan ja joiden tehtävä on keksiä omasta mielikuvituksestaan sekä ympäröivästä elämästään asioita jotka esitetään näyttelijöillä eivät keksi miten ratkaista yhden näyttelijän lapsettomuusongelmaa, niin miten minun pitäisi pystyä ratkaisemaan se? Tai ehkä minun ei olekaan tarkoitus ratkaista sitä mutta eikö tämä kuvasta sitä toivottomuutta jolla minulla on oikeus suhtautua tähän asiaan? Edes kuvitellut hoidot eivät toimi näyttelijällä, miten ne toimisivat minun kohdallani. Toisaalta on upeaa että noinkin suosittu sarja käsittelee ongelmaa.