Takana on nyt ensimmäinen tapaaminen lapsettomuusneuvolassa. Miksi sitäkin paikkaa kutsutaan neuvolaksi? Ja miksi se on samassa paikassa kuin lastenneuvola? Miksi odotushuoneessa on luettavana pelkkiä Vauva- ja Perhe -lehden numeroita? 

Miten siis päädyimme sinne? Jokin aika sitten istuimme mieheni kanssa autossa ja soitimme yhdessä molempien vähän ehkä jännittäessä lapsettomuusklinikalle. Puhelinnumeron löysin Ehkäisyneuvola -otsikon alta. Paikassa hoidetaan monenlaisia vaivaisia. Kenelle ehkäisyneuvolapalvelut on tarkoitettu - otsikon alta löysin maininnan "kaikki lapsettomuudesta kärsivät parit" heti synnytysten jälkitarkastusta tarvitsevien, kierukan laittamista kaipaavien jälkeen, juuri ennen ei-toivotun raskauden hoidon jälkihoitoa tai raskaudenkeskeytystä kaipaavien listaa. Niinpä. Toisaalta ymmärrän tietyt yhtymäkohdat, mutta ikävässä listassa tuo silti tuntui olevan. Puhelimessa hoitaja kertoi että valmistautukaa käyntiin kunnolla. Että siellä tullaan kysymään kiusallisia asioita ja tonkimaan molempien taustaa. Ja tämän jälkeen ihan aidosti kyllä jännitinkin tuota käyntiä. Ihmettelin että mitä ne siellä oikein voivat sitten kyselläkään.

No, eivät kyllä kovin pahoja kyselleet - etenkin kun ennakkoon tiesin että itsellä tai miehellä ei ole ollut sukupuolitauteja tms. Saimme lähetteen eteenpäin, nyt sitten vaan odotellaan. ainakin on jotain ihan uudenlaista odotusta :P

En koe itseäni "hyväksi lapsettomaksi". En ole kokoaikaisesti pohjattoman onneton. Joka kuukausi olen kokenut pienen hetken surua ja epätietoisuutta, mutta sen jälkeen jatkan elämääni ja työpäiviäni. Joinain päivinä suru iskee kylläkin vähän kovemmin kulman takaa odottamattomista mutkista. Tänään tuon laukaisi aihetta upeasti käsittelevä blogi: maailmamustavalkoinen.blogspot.com Vaikka koenkin ettei minulla ole oikeutta olla vielä niin surullinen koska olen yrittänyt saada lasta vasta vuoden ajan ja noista kuvista kuvastuu niin paljon enemmän surua ja tuskaa, niin kirjoittaja osuu kuvillaan niin kipeisiin kohtiin kuin minulta ikinä löytyy. Katselin juuri kuvia ja kohta jossa kirjoittaja toivoo Jumalalta että kun hän joskus taas toivottavasti on raskaana ettei lähipiirissä joku olisi juuri samaan aikaan raskaana, sillä mikäli raskaus ei päätykään onnellisesti synnytykseen, hän ei halua miettiä lähipiirin lapsista että "minullakin voisi olla tuon ikäinen lapsi". Ensimmäisten yritysten aikaan minäkin kävin netissä kokeilemassa laskettu aika laskureita ja tarkastin laskettuja aikoja eri kiertojen mukaan. Enää en ole käynyt kyseisillä sivuilla. Vuoden yrittäminen tarkoittaa sitä että ensimmäinen katsomani laskettu aika on jo takana päin. Kaverini synnytti kuukautta ennen kyseistä päivää. Olin ajatellut miten mukavaa olisi viettää samaan aikaan äitiyslomaa, kyläillä ja vaihtaa ajatuksia raskaudesta ja lapsista. Kuukausien kuluessa jaksoin aina olla positiivinen ja pohdin että ei lapsillamme kuitenkaan olisi niin suurta ikäeroa. Nyt edessä on se tilanne että samanaikaista äitiyslomaa ei ole enää luvassa. Kaverin lapsen näkeminen sattuu vähän joka kerta. Harmittaa että en ole nähnyt parasta kaveriani niin usein kuin ennen. Puhtaasti sen takia että en ole halunnut satuttaa itseäni näkemällä lasta.  Hän kuitenkin myös tuntee minut parhaiten, tietää historiani, tietää lähes kaiken elämästäni. Ja hän on hän on yksi harvoista ystävistäni joka tietää lapsettomuudesta ja hänen kanssaan olen käynyt parhaimmat keskustelut aiheen tiimoilta. Hän ymmärtää tilannetta niin hyvin kuin voi. Eikä hänkään ymmärrä miten hän satuttaa. Silittämällä lastaan samalla kun harmittelee minun tilannettani. Se sattuu.

Minusta tuntuu että taidan sittenkin olla vähän enemmän rikki kuin mitä uskottelen edes itselleni.

Koen huonoa omaatuntoa siitä, että  tähän asti olen samanaikaisesti ollut jopa hieman helpottunut kun täti on saapunut kylään juuri sinä päivänä kun häntä on odotettukin. Mutta vähitellen minusta tuntuu että äiti-puoli minussa on saamassa yliotetta suhteessa lastenvihaajaan. Paniikki siitä että elämä muuttuu lapsen myötä on muuttumassa enemmän paniikiksi siitä että entä jos elämäni ei muutukaan ellei lasta tule.