Se oli niin kaunis viiva. Tummin koskaan tähän asti, lähes verrokkinsa värinen. Jos tämä olisi ollut ensimmäinen positiivinen raskaustesti koskaan, niin olisin varmaan sanonut sitä vaaleaksi, mutta kaikkien niiden haaleanvaaleiden jälkeen tämä ei ollut edes sukua niiden värille vaan tämä oli oikeasti nähtävä viiva! En vielä olekaan koskaan nähnyt raskaustestissä niin kunnollista viivaa! Nyt vain tuntuu siltä että tekisi taas mieli olla positiivinen, googlailla laskettua aikaa ja suunnitella äitiysvapaita ja ties mitä. Mutta vanha pilvi silti kuitenkin lymyilee koko ajan niskan takana ja yrittää laskea mielialaa. Tai paremminkin pitää kuvitelmat vielä toistaiseksi aisoissa. Etten vaan innostuisi vielä liikaa. Sinänsä on kiva ainakin hetken verran olla tuntematta hirveää angstia kaikkia raskaanaolevia kohtaan. Myöskään aamulla töihin tullessa ohitettu lastenvaateliike ei saanut ikäviä väristyksiä aikaan niskavilloissa. Vaikka kyseistä ikkunaa vilkaisinkin, niin en sentään jäänyt tuijottamaan vaatteita. Toivottavasti minusta ei myöskään missään vaiheessa tule siirappiäitiä joka jokeltelee pienille potkupuvuille kaupoissa. No en oikein usko että siitä on pelkoa. Kyllä, vaatteet ovat pieniä, ei, ei ole käsittämätöntä miten joku voi olla niin pieni että mahtuu niihin vaatteisiin. Ei kai niitä muuten tehtäisi.

Aargh. Taas meinaavat ajatukset mennä jo ajan edelle ja raskaus/lapsuusaikaan. Yritetäänpä pitää taas hetken aikaa kiinni nykyhetkestä ja olla vielä innostumatta.